Elinankin huippuyritys

Ennen huippuyritys paivaa painuin jo paivalla nukkumaan, mutta nukkumisesta ei tullut mitaan, liikaa energiaa. Kiipes moneen kertaan Mauditin jaaseinaa ja etsi erilaisia ratkaisuja sen kiipeamiseen koysistona. Uuvuttavaa..nukkumisesta ei tullut mitaan, ku oli jo aika nousta aamiaiselle.

Kuten Harri mainitsi, tuulet oli kovat ja lahto suunniteltiin keskiyolla. Nousin aamupalalle ja..varpaita pisteli ja kohta en melkein tuntenut niita. Paleli ihan tajuttomasti. Vaihdoin sukkia moneen kertaan eika edes villa pystynyt pelastaman. Sais olla pikkasen isommat kengat. Jos jalat turpoo, niin se on siina..hyva jos jalat mahtuu sisaan.

Tuli aika tehda paatos, lahteeko huipulle vai jaa. Ajatus, etta joutuu olemaan kauan siella ylhaalla kovassa tuulessa ja paluuta ekan railon jalkeen ei ole sai mua toisiin ajatuksiin. Ei haluais jattaa omat varpaat Blancille :) Kaiken lisaks hanskat ei oo ehka niin lampimat kuin vois olla ja kinttailla Mauditin jaaseina ei tehnyt mieli kiiveta. Huh..jain sitten telttaan kahteen makuupussiin kaperyneena Harrin seuraksi :( Mikaan ei auttanut palelin jostain syysta jatkuvasti puoleen paivaan asti. Suru ei kestanyt kauan, kun mahakin meni sekaisin. Hyva, etten ollut siella ylhaalla :) !

Harri odottelee Jannen ja muiden paluuta

Odotus huiputtajia kavi pitkaksi, kun bongattiin neljan hengen koysistoja. Heii.. joku koysisto lahestyy meidan leiria kohti. Yhdella on vihrea takki niin kui Assarilla, mutta.. niitahan on vain kolme. Silloin mulla ja Harrilla kylmat vareet juoksi pitkin selkaa. Onneksi ne olikin muuta purukkaa :) Kun odotus kavi sietamaksi, paatettiin lahtee Harrin ja toisen koysiston Kaisan (Kai, mies!) ka Taculin huipulle. Nakyvyys oli huono, mutta mentiin kuitenkin. Tultiin kalliopatkan alkuun..jaa..tuulee kovaa..kylmaa ja reitti menee jaista kalliota pitkin. Kateltiin toisiaan ja pettyneena painuttiin samantien alas. Vaikka ois tietysti kiva huiputtaa ees jotakin. Alas paastyaan Janne ja muut koysiton jasenet olivat jo paikalla..ehjina! Saakin selveni! Taculille uudestaan? Ehh..ei ollut vomia paljon kun maha oli tyhja koko paivan.

Harmi, ett talta reissulta huiputtaminen epaonnistui. Ainoa hyva, aklimatisoituminen onnistui ehka liiankin hyvin. Olo oli aina hyva ja energiaa piisaas niin, etta lapiohommista oli vaikea paastaa eroon :)

Niin.. vuori pysyy missa onkin :) Ei kylla tee mieli kiiveta Blancia ihmispaljouden takia. Ens kerralla joku parempi huippu :) !