Kotona jälleen

No nyt on reissu ohi ja paluu arkeen. Yllättävän kiva oli palata tänään töihin ilmastoituun toimistoon. Paino muuten putos mulla n. 3-4 kiloa. Varmaan enemmänkin, mutta saksassa tuli tankattua sen verran hyvin snizeliä ja bratwurstia. mm. tajuttoman hyvää currywurstia.
Ja tietty laivalla buffet jne.

Nyt sitten odotellaan kauhulla luottokorttilaskua.. Kiipeilyrompetta ei kuitenkaan hirveästi tullut ostettua.

Jatkosuunnitelmiakin tietty piti tulomatkalla tehdä. Muilla on kiinnostus korkeammille vuorille.
Minulla on kiinnostus suunnata takas nixiin ens vuonna (saa nähdä tuleeko lähdettyä).
Oma sopeutuminen ohueen ilmaan ei sujunut niin hyvin että houkuttaisi korkeammalle lähteä.
Tete russelle 1500m (juna ei kulkenut kivivyöryvaaran takia) korkeusmetrin kävely tuntui menevät kuin siivillä ylös-alas. Mutta Midiltä taculille kapuaminen (700m?) otti tosi koville. Eli ei se kohtalainen kunto auta jos ei sopeudu ohueen ilmaan.

Ja jäi vielä se s**tanan kosmikkiharjannekin vielä kiipeämättä.
Valittiin l'index koska ennuste lupas kovaa tuulta ylös. No eikös se ollut tietty tuulenu sopivasti niin, et harjanteen oli pystynyt eräs köysistö kiipeämään. Eli kannattaa kiinnittää huomiota myös tuulen suuntaan! Ajatus kovasta puhurista kapealla harjanteella+kallis hissilippu, muuttivat suunnitelmia. No, l'index oli kyl ihan jees. Ja ehkä oli parempi etten ampaissut heti takas ylös.

Chamonix on oikea "herrasmiesten" kiipeilypaikka. 10 minuutissa 3800m korkeudesta jäätiköltä alas laaksoon terassille jne.
Kaikki lähellä, hyvää ruokaa ja halpaa viiniä.

Mun ens reissulle ei muuten lähe teltta mukaan. Jäätiköllä telttailu on aika hanurista.
Vuoristomajat tuntuu enempi mun jutulta. Lisäksi voi keskittyy ite asiaan, eikä tarvii pussiruokaa syödä.



T: Olkalaukku(se on muuten mammutin boulderlaukku!)-Harri

Elinankin huippuyritys

Ennen huippuyritys paivaa painuin jo paivalla nukkumaan, mutta nukkumisesta ei tullut mitaan, liikaa energiaa. Kiipes moneen kertaan Mauditin jaaseinaa ja etsi erilaisia ratkaisuja sen kiipeamiseen koysistona. Uuvuttavaa..nukkumisesta ei tullut mitaan, ku oli jo aika nousta aamiaiselle.

Kuten Harri mainitsi, tuulet oli kovat ja lahto suunniteltiin keskiyolla. Nousin aamupalalle ja..varpaita pisteli ja kohta en melkein tuntenut niita. Paleli ihan tajuttomasti. Vaihdoin sukkia moneen kertaan eika edes villa pystynyt pelastaman. Sais olla pikkasen isommat kengat. Jos jalat turpoo, niin se on siina..hyva jos jalat mahtuu sisaan.

Tuli aika tehda paatos, lahteeko huipulle vai jaa. Ajatus, etta joutuu olemaan kauan siella ylhaalla kovassa tuulessa ja paluuta ekan railon jalkeen ei ole sai mua toisiin ajatuksiin. Ei haluais jattaa omat varpaat Blancille :) Kaiken lisaks hanskat ei oo ehka niin lampimat kuin vois olla ja kinttailla Mauditin jaaseina ei tehnyt mieli kiiveta. Huh..jain sitten telttaan kahteen makuupussiin kaperyneena Harrin seuraksi :( Mikaan ei auttanut palelin jostain syysta jatkuvasti puoleen paivaan asti. Suru ei kestanyt kauan, kun mahakin meni sekaisin. Hyva, etten ollut siella ylhaalla :) !

Harri odottelee Jannen ja muiden paluuta

Odotus huiputtajia kavi pitkaksi, kun bongattiin neljan hengen koysistoja. Heii.. joku koysisto lahestyy meidan leiria kohti. Yhdella on vihrea takki niin kui Assarilla, mutta.. niitahan on vain kolme. Silloin mulla ja Harrilla kylmat vareet juoksi pitkin selkaa. Onneksi ne olikin muuta purukkaa :) Kun odotus kavi sietamaksi, paatettiin lahtee Harrin ja toisen koysiston Kaisan (Kai, mies!) ka Taculin huipulle. Nakyvyys oli huono, mutta mentiin kuitenkin. Tultiin kalliopatkan alkuun..jaa..tuulee kovaa..kylmaa ja reitti menee jaista kalliota pitkin. Kateltiin toisiaan ja pettyneena painuttiin samantien alas. Vaikka ois tietysti kiva huiputtaa ees jotakin. Alas paastyaan Janne ja muut koysiton jasenet olivat jo paikalla..ehjina! Saakin selveni! Taculille uudestaan? Ehh..ei ollut vomia paljon kun maha oli tyhja koko paivan.

Harmi, ett talta reissulta huiputtaminen epaonnistui. Ainoa hyva, aklimatisoituminen onnistui ehka liiankin hyvin. Olo oli aina hyva ja energiaa piisaas niin, etta lapiohommista oli vaikea paastaa eroon :)

Niin.. vuori pysyy missa onkin :) Ei kylla tee mieli kiiveta Blancia ihmispaljouden takia. Ens kerralla joku parempi huippu :) !

Vapaa paiva

Pitkasta aikaa sadetta kaupungissa..eika paasee kiipeamaan. Kai sitten joutuu pitamaan vahan vapaata. Sisaseinalle vois tietysti lahtee, mutta innokaita ei oikein loydy :(

Ostoksia pitais sitten viela tehda. Snellista ois saanut -10 % alennusta, kunhan sanoo, ett on laskuvarjojaakarikillasta. Mutt eii... P*skapaat ei antanut alennusta..pitaa olla todistus. Kai sitten joutuu ostaa taydella hinnalla kaikki..camuja, camuja ja camuja :)

Mitas muuta tanaan, hmm..hyvaa homehtunutta makkaraa ois tarkoitus tuoda Suomeen, kun ei siella samanlaista hometta kasvaa. Viinia ja fonduuta pitais viela nauttia. Niin, taallahan ois 15 eurolla viinimaisitiaiset ranskaks. Toivottovasti ranskalainen vastaanotto ei samaa kun viimeks. Saatiin yksi tarjoilija hermoromahduksen partaalle :) Itse se sekoili jalkiruokien kanssa. Ei enaa samaan mestaan!

Ok, saa nahda mitas illalla viela keksii ;)

Kaltsia

Tiistaina suunta oli jo kalliolle, vaikka ei ihan 100% kunto ollut. Kiivettiin Breventissa helppo pulttimultipitsi, jatettiin yksi 10m pitsi kiipeamatta valilta. 4 kp:t vaikein 5a ja muut nelosta. Piknikreissu. Ranskalaiset ei osaa pultata eika tehda topoja. Patongit repun sivussa ja punaviinia huikka topissa. Topossa luki etta pikkukiilat voi olla hyva olla mukana. Ihan hyva olikin, koska viimeinen haka viimesella pitsilla oli n. 6-7m topista.

Keskiviikkona suunnattiin indexille. Jannen porukka meni keskireittia (n. 5b max), mina ja Elina helpompaa harjannereittia (max 4b). Topossa luki etta kaikki indexin reitti on pultattu, no perusreitilla oli muutama haka matkalle, ei muuta. Eli pulttimultipitsista tulikin tradimultipitsi (olen mainninnut etta tradimultipitsit ei pahemmin kiinnosta). Onneksi tuli yksi kiilanippu ja pari kamua mukaan. Aika vahan se on kuitenkin tradimultipitsille 8) Aikamoisia rannareita tuli paikoin. Standit ja kaikki piti sit vasata, yksi standi meni ihan paskaan paikkaan, edella menneiden ranskalaista p*skapaiden takia. Yks slingi kiven ympari.. Elinalla oli hyva ilme kun tuli standille.. Topossa tais olla 3-4 kp:t mutta me teimme n. 6 standia. Edella menneiden tumpeloiden takia ja reitin luonteen takia, rope dragi oli vallilla aikamoinen. Kaikki temput piti kayttaa mm. leap frogata(tjsp). Onneksi reitti oli tosi hyvin varmistettava ja tosi helppoa kiipeilya. Kovaa vauhtia sitten laskeutumaan ja juoksujalkaa alas hissille. Ehtittiin juuri viimeiseen alas menevaan hissiin. Edessa olisi ollut 1500m alas kavelya, jos ei oltaisi ehditty.
Lopussa topon mukaan olisi ollut 25m laskeutumista ja n. 2/3 alaskavelya. Edessa oli kuitenkin 45m laskeutuminen.. Ei naa osaa edes topoja teha!

Harrin huippuyritys

Yolla tuulet olivat (laaksossa olleiden mukaan) 60-80 km/h. Eli sellaiset jossa viela pystyy etenemaan, mutta kylma kuitenkin tulee olemaan. Tein paatoksen etta en lahde huipputiimiin mukaan. Alkuun jo vahan harmittti etta en lahtenytkaan.

Paiva meni tuulisuojassa hengailussa jne. pussiruokaa syodessa. Paivalla tepastelimme myos leiriin jaaneiden kanssa taculin paalle. Ei menty ihan huipulle. Hengastyin tosi kovasti tasta n. 100m noususta, mika tuntui oudolta koska kunto on kova :) illalla sit nukkumaan aikaseen, koska lahto oli alas aamuyosta. Pienen makailun jalkeen iskikin vuoristotaudin oireet. Kova paansarky, hassu olo, kengien pukemiseen meni n. 2 min, repun taskun aukasu kesti pitkaan jne. (H.Karisen tutkimuslapun mukaan pisteita tuli 6, eli kohtalainen vuoristotauti..). Onneksi jannella oli diamoxia joka helpotti oloa ja aamusta paasin hoipertelemaan taculin seinan alas ja taas midille ylos. Taculilla meinasin monesti kaatua koska olo oli viela aika voimaton jne.

Kova temppu aijilta menna huipulle. Oma yritykseni olisi varmaan jaanyt kesken, samana paivana oli muuten suomalaisia kopterilla tuotu alas vuoristotaudin takia (ei kiltalaisia)..
Omalla kohdalla olisi sama ollut hyvin todennakoinen jos olisin lahtenyt huipulle yrittamaan. Olo oli ilman huippuyritystakin niin huono. Eli aika selvaksi tuli etta tarviin vahan pidemman aklimatisoinnin kuin muut.

4808m

Huippuyritys alkoi perjantai-iltapäivällä hissimatkalla midin jäätikolle josta siirsimme pe-la yöna telttaa Taculin ja Maudin väliseen laaksoon. Ilma väreili jo tuolloin siihen malliin ettei pystyssä meinanut pysyä. Olimme saaneet köysistöömme vahvistusta Petskusta jonka oma koysistö ei ollut palautunut Teteroussen keikasta ja kärsi myös jalkavaivoista. Huipulle oli tarkoitus lahteä la-su yöna, mutta tuuli ei ottanut laantuakseen. Tässa vaiheessa Harri ja Elina vihelsivät omalta osaltaan pelin poikki lahinnä tuulen ja vuoristotautioireiden takia. Teimme sekaköysistön Petskun ja toiseen köyteen kuuluvien Tuomaksen ja Asserin kanssa. Tarkoituksena oli ainakin yrittää kiivetä ylös Mauditin jääseinää ja ottaa sitten tarvittaessa pakit ennen huippua jos tuuli viela yltyisi. Lähdimme matkaan sunnuntain vastaisena yöna klo 01. Mauditin seinällä ei yllätten tuullukkaan ja matka sujui hyvin pitkin rinnettä. Kun saavuimme Mauditin 60m pitkälle jää/lumiseinälle Petsku tyylikkaasti liidasi sen käyttäen välivarmistuksena yhtä kokonaista jääruuvia! Loppumatka huipulle sujui käpotellessä sivutuulessa. Tuuliselle huipulle saavuimme klo 07.30 jonne äkkiä saapui muitakin killan köysistöja.

Alastullessa yritin väistää saksalaista kiipeilijää reitilta sivuun jolloin lumipientare petti ja aloitin syöksyn alaspäin 100m pitkää lumirinnetta, onneksi olin köydessa kiinni ja pojat sekä selfarrest saivat pysäytettyä matkani lyhyeen. Loppumatkalla ylimääraista aikaa kului 4tuntia fiksatessa alastulokoysia Mauditin seinälle. Takaisin teltoilla olimme klo 14oo eli 13 tunnin huippupäivä oli tuolloin takana. Aamulla läksimme takasinpäin alas Taculin rinnettä johon oli satanut yön aikana runsaasti tuoretta lunta, mutta joka oli onneksi viela jäässa. Juuri kun luulimme selvinneemme keikasta ehjin nahoin pari kiipeilijaa laukaisi lumivyöryn midin hissiasemalta kohti meitä, pienella 50m spurtilla tämäkin oli selvitetty ja pääsimme väsyneina Midin hissiin ja takaisin Chamonixin laaksoon.


Tällahetkellä Harri ja Elina on yhdessä muun porukan kanssa kiipeilemässa Breventillä ja minä parantelen laaksossa palanutta/paleltunutta naamaani ja eilisillan huiputusjuhlan jälkimaininkeja...

Retkueella kaikki hyvin.

Uusia suunnitelmia

Tultiin iltapaivalla akklimatisaatioreissulta Tete Roussen majalta. Ekana yona ei oikein nukuttanut ja tukkaakin hieman sarki. Parin yon jalkeen kuitenkin olo parani melko normaaliksi. Tetella oleskelu oli muuten mukavaa , mutta tunnelmaa hieman lannisti eraan kiipeilijan alastulo
Grand Couloir -kivirannista. Ilmeisesti kaveri kuitenkin selvisi murtuneella takajalalla.

Huomisaamulla lahdetaan kohti 3huipun reittia. Tarkoituksena on viettaa ensimmainen paiva ja yo midin jaatikolla josta lahdetaan yolla kohti taculia ja seuraavana yona yritetaan huiputtaa tuo Suuri valkoinen. Sitten viela yksi paiva Taculilla josta laskeudutaan alas taas yoaikana. Taculilla on ollut viimepaivina nimenomaan paivalla jonkinsortin lumivyoryvaara, sen takia liikumme sen rinteilla ainoastaan yomyohalla tai aikaisin aamulla. Muuten reitti nayttaa tallahetkella turvalliselta ja mukavasti kiivettavalta. Siltavaralta etta saat muuttuvat ja joudutaan kokkimaan teltassa kauemmin jaatikolla kaytiin ostamassa lisaa ruokaa ja kaasua. Viimeistaan 5pvan paasta blogiin tulee taas lisaa tekstia.

Retkueella kaikki hyvin & kotijoukoille terkkuja!