Yolla tuulet olivat (laaksossa olleiden mukaan) 60-80 km/h. Eli sellaiset jossa viela pystyy etenemaan, mutta kylma kuitenkin tulee olemaan. Tein paatoksen etta en lahde huipputiimiin mukaan. Alkuun jo vahan harmittti etta en lahtenytkaan.
Paiva meni tuulisuojassa hengailussa jne. pussiruokaa syodessa. Paivalla tepastelimme myos leiriin jaaneiden kanssa taculin paalle. Ei menty ihan huipulle. Hengastyin tosi kovasti tasta n. 100m noususta, mika tuntui oudolta koska kunto on kova :) illalla sit nukkumaan aikaseen, koska lahto oli alas aamuyosta. Pienen makailun jalkeen iskikin vuoristotaudin oireet. Kova paansarky, hassu olo, kengien pukemiseen meni n. 2 min, repun taskun aukasu kesti pitkaan jne. (H.Karisen tutkimuslapun mukaan pisteita tuli 6, eli kohtalainen vuoristotauti..). Onneksi jannella oli diamoxia joka helpotti oloa ja aamusta paasin hoipertelemaan taculin seinan alas ja taas midille ylos. Taculilla meinasin monesti kaatua koska olo oli viela aika voimaton jne.
Kova temppu aijilta menna huipulle. Oma yritykseni olisi varmaan jaanyt kesken, samana paivana oli muuten suomalaisia kopterilla tuotu alas vuoristotaudin takia (ei kiltalaisia)..
Omalla kohdalla olisi sama ollut hyvin todennakoinen jos olisin lahtenyt huipulle yrittamaan. Olo oli ilman huippuyritystakin niin huono. Eli aika selvaksi tuli etta tarviin vahan pidemman aklimatisoinnin kuin muut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti